Kompostoitavuus

Kompostointi on orgaanisen jätteen muuttamista kompostiksi. Kasa orgaanista jätettä houkuttelee pieneliöitä, joita yleensä on ympäristössä. Jos vesipitoisuus on riittävän suuri, pieneliöt alkavat syödä ravintoaineita. Toisin sanoen: ne alkavat hajottaa orgaanisia molekyylejä, tuottaa hiilidioksidia, vettä ja lämpöä (biohajoaminen). Prosessin päättyessä alkuperäinen jäte on muuttunut ainesosaksi, jota kutsutaan kompostiksi. Kompostointilaitoksissa tätä prosessia valvotaan ja optimoidaan, jotta saavutetaan suuri muutosnopeus, voidaan kontrolloida poistetta ja lopullisen kompostin laatuja jne. Kompostoitava osa yhdyskuntajätteestä, kuten esimerkiksi keittiön jätteet, nurmikon leikkuujätteet, ruokaloiden ja ravintoloiden jätteet jne., sisältävät paljon vettä ja maatuvat nopeasti.

Tästä syystä niistä ei saada energiaa takaisin polttamalla, koska lämpö häviää veden höyrystämiseen sen sijaan, että voitaisiin tuottaa sähköä. Maantäytteenä kosteat, orgaaniset materiaalit aiheuttavat lisäksi aina ympäristöongelmia: syntyy metaania, pohjavedet voivat saastua, kun niihin tihkuu saastunutta vettä. Sitä vastoin yhdyskuntajätteiden orgaanisen osan (joka tunnetaan myös nimellä “märkä osa”) käsittelyllä kompostoimalla on erittäin myönteisiä vaikutuksia. Kompostin tuotto ja sen käyttö maataloudessa täydentävät ympäristön kiertokulun. Orgaaninen aines palaa takaisin alkuperäiselle paikalleen kompostin muodossa, aineksena, joka ylläpitää maaperän hedelmällisyyttä, estää eroosiota, ehkäisee epäorgaanisten lannoitteiden huuhtoutumista ja estää kasveille haitallisten pieneliöiden hyökkäykset – mainitaksemme vain muutaman kompostoinnin tunnetuista eduista.

Kompostointia käytetään nykyään käsiteltäessä valikoitua jätettä, joka sisältää vain biohajoavia, orgaanisia aineita. Perinteiset muovit ovat kompostoinnin kannalta kiellettyjä, koska ne eivät maadu ja saastuttavat. Sitä vastoin biohajoavat muovit ovat sallittuja, mutta vain jos ne täyttävät kompostoituville materiaaleille asetetut laatuvaatimukset. Sääntöjen, määritelmiä ja testausmenetelmien puuttuessa yritettiin ennen vanhaan kompostoida ei-kompostoituvia materiaaleja. Tämä aiheutti paljon vahinkoa, erityisesti käyttäjien ja jätteenkäsittelystä vastanneiden teknikoiden luottamukselle. Nykyään tämä ei enää ole mahdollista, mistä kiitos kuuluu Euroopan unionin standardille EN13432.